A Rose for Epona

"Do you feel the thorns?
Do you see the tears?
Do you see the bloodshed in this fell war?

Have you forsaken us?
Have you forgotten our faithful men calling your name?"

Randommms

Ihan kaikkia viime päivien aikana ottamiani kuvia en aatellu postata mutta tässä on jotain.

 

Tuo lintu säälitti mua hirveesti ja sain ihan onnistuneen otoksen siitä. Tuo laitto mut miettimään, miten se oli kuollu ja miten se oli päätyny tuohon asentoon ja tuohon paikkaan. Ihan niin kuin joku ois ottanu sen jostain ja asetellu kauniisti. ;___;

Look it's a flying hoop

Kesän viimesiä puistotreenejä Tulikukan kanssa. Tän kuvan otti mun kaveri ja on niin hyvin onnistunut että tungin sen tänne.

Tuli on kuumaa

Eilen illalla kävin Kuusisaaressa, kun tulikukka piteli siellä jameja. Olin siellä joskus kaheksan maissa illalla, mut sitte tajusin että porukka tulee vasta ysiltä. FFFUUUUUUUUU siellä hiippailin ja yritin olla jäätyilemättä. :D Onneks lopulta pääsin istuskelemaan nuotion ääreeen ja aivan mahtavaa oli! Tulenpyörittäjät oli hirmuisen taitavia ja muutenkin ihania tyyppejä koko sakki.

Ja sainhan mä itekki tulta, oli niin mieletöntä! <3

Qstoooooock!

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa enkä keksi mitään järkevää sanottavaa, tässäpä:

Lauantaina, kello 19.45 sirkusteltassa aloitti Amaranthe, eli toisin sanoen syy siihen miksi koko festareille olin tullut. :D Voin sanoa, että keikan jälkeen fanitin sitä ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin ennen. 
Tulin alueelle heti ku portit aukes, eli joskus yhdentoista aikoihin. Siinä istuskelin päälavan edessä ja katsoin Fintelligensin keikan. Tarkoituksenani oli sen biletyksen lisäksi vain muutaman hyvän kuvan nappaaminen äidille, joka reppana oli töissä molemmat päivät mutta olis hirveesti halunnut tulla mukaan. >___<

Fintsun jälkeen juoksin telttaan katsomaan Haloo Helsinkiä. En niiden musiikista erityisemmin tykkää, mutta kun ei muutakaan siedettävää ollu sillä aikaa menossa. Hitaasti puikkelehdin ihmismassan läpi eteenpäin ja keikan loputtua pääsin eturiviin odottamaan Amarenthea. Sitä ennen oli kuitenkin kestettävä Reckless Love. Ja Emma Salokoski. Niiden jälkeen istuin alas lepuuttamaan jalkojani, mutta kun väkeä tuli lisää, oli pakko nousta taas seisomaan. Amaranthen taustakangas oli saatu paikoilleen, kitarat, basso ja rummut testattu. Enää lavalta puuttui vain itse bändi. Kuulin ku Elize Ryd, Amaranthen laulaja testaili mikrofonia bäkkärillä ja jo se sai mut varsin levottomaksi. :'D

 

Tuossa Elize tuli aivan tuohon mun eteen laulamaan, viimestään  siinä vaiheessa pokka petti ja itkin ku hullu koko loppukeikan. :D En ikinä unohda sitä, ku siinä fiilistellessäni joku ihan random mua vanhempi ulkomaalainen tyttö alko vaan silitellä mua. Niinku ois suuriaki murheita ollu... :D <3