Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa enkä keksi mitään järkevää sanottavaa, tässäpä:
Lauantaina, kello 19.45 sirkusteltassa aloitti Amaranthe, eli toisin sanoen syy siihen miksi koko festareille olin tullut. :D Voin sanoa, että keikan jälkeen fanitin sitä ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin ennen.
Tulin alueelle heti ku portit aukes, eli joskus yhdentoista aikoihin. Siinä istuskelin päälavan edessä ja katsoin Fintelligensin keikan. Tarkoituksenani oli sen biletyksen lisäksi vain muutaman hyvän kuvan nappaaminen äidille, joka reppana oli töissä molemmat päivät mutta olis hirveesti halunnut tulla mukaan. >___<
Fintsun jälkeen juoksin telttaan katsomaan Haloo Helsinkiä. En niiden musiikista erityisemmin tykkää, mutta kun ei muutakaan siedettävää ollu sillä aikaa menossa. Hitaasti puikkelehdin ihmismassan läpi eteenpäin ja keikan loputtua pääsin eturiviin odottamaan Amarenthea. Sitä ennen oli kuitenkin kestettävä Reckless Love. Ja Emma Salokoski. Niiden jälkeen istuin alas lepuuttamaan jalkojani, mutta kun väkeä tuli lisää, oli pakko nousta taas seisomaan. Amaranthen taustakangas oli saatu paikoilleen, kitarat, basso ja rummut testattu. Enää lavalta puuttui vain itse bändi. Kuulin ku Elize Ryd, Amaranthen laulaja testaili mikrofonia bäkkärillä ja jo se sai mut varsin levottomaksi. :'D
Tuossa Elize tuli aivan tuohon mun eteen laulamaan, viimestään siinä vaiheessa pokka petti ja itkin ku hullu koko loppukeikan. :D En ikinä unohda sitä, ku siinä fiilistellessäni joku ihan random mua vanhempi ulkomaalainen tyttö alko vaan silitellä mua. Niinku ois suuriaki murheita ollu... :D <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti